24 September 2012

tänään /// today



Kudon kymmentä huivia, yhdellä on kiire. Aamulla tietokone tilttaa ja saankin neulomajoogahetken. Töissä on aika absurdia. Välipalaksi leivotaan mustikkamuffinseja heti kun on palattu kotiin, jos jättää myöhemmäksi saattaa jäädä leipomatta. Lapsi haluaa illalla katsoa "hiljaisempia lastenohjelmia". Leikkivauva on nimeltään Tiiva Mammas, se nauttii kylvyistä ja "on hyvä keksimään ideoita". Lopuksi me tehdään tekopimeä, että uni tulisi hyvin ja pian; huomenna noustaan, kun on vielä pimeää.

On ihan syksy, mutten jotenkin ehdi nauttia siitä niin kuin syksyistä yleensä. 

***

I'm knitting tens of scarves, one in a hurry. In the morning my computer suddenly shuts down and I get a knitting-yoga moment. Work is pretty absurd. In the afternoon we bake blueberry muffins right after we come home -- if it's left any later, we might be too tired for baking. In the evening she wants to watch "quieter children's shows". And we make the place fake-dark for sleep to come sooner; tomorrow we'll wake up before the dawn.

It's so autumn. Somehow I don't seem to have the time to enjoy it as much as I usually do.

14 comments:

piilomaja said...

Suustani päÄsi äännähdys tuon "töissä on aika absurdia" - se nimitttäin kuvaa ihan nappiin tämän päivän tunnelmiani.
Kyllä tää alkaa olla taas sitäettä pimeÄllä mennäÄn, pimeällä tullaan...ei ihan vielä noin mutta se on vain muutaman viikon pÄässä.

Maria said...

mustikkamuffinit tekee arjesta siedettävää

tykkään niin kuvistasi.

milla said...

Ehkä se on taas se kolmivuorotyön etu, aina ei tarvitse lähteä pimeällä. Joskus saa nukkua vaikka kymmeneen ja mennä töihin vasta yhteen. Kun tähän on tottunut, niin 5 päivää viikossa ja kahdeksasta neljään työ tuntuu jo ajatuksena hyvin väsyttävältä. Kai siihenkin tottuisi, mutta nyt en halua :)

Ihana pipo lapsella. Oletko itse tehnyt?

Syksy tosiaan menee ja kulkee. Tänään saavuin parin viikon tauon jälkeen mökille. Kävelin rantoja pitkin, kävin katsomassa joutsenia ja hui, monet puut ovat jo täysin paljaita. Kaksi viikkoa on muuttanut maisemaa kovasti.

frost said...

Sitä minäkin tulin sanomaan, että ihana pipo! Ja mahtava nimi nukella, Tiiva Mammas! Mitenhän sitä lapsena onkin niin luova! Kun ei osaa vielä rajoittaa itseään joidenkin aikuisten keksimien sääntöjen mukaan, niin nukenkin nimi voi olla uniikki!

coco said...

mirva, i am surprised to see your photo. fall is so deeping in your area already as ours come slower than your place. but you are nicely making cozy atmosphere every where. makes me feel warm too.
just finished fried fish dinner and now enjoying the moment with a cup of coffee. i was craving all day for good warm coffee, love this moment after work.
have a lovely night☾

Anna said...

Hi MIrva, you made me smile with the "knitting-yoga" A friend will send me a blueberry jelly next weeks!I'm very excited, I've never eaten!I love your first photo!

Mirva said...

Minusta töissä on aika usein melko absurdia, mutta eilinen oli kyllä sillä saralla ihan ylivetopäivä.

Ihan pelottaa se ajatus jatkuvasta pimeästä. Tavallisesti tykkään talvesta, mutta nyt on jo etukäteen semmoinen väsy, etten tiedä miten kaamoksesta selviää.

Mirva said...

Totta, tuommoiset pienet asiat piristävät arkea kovasti. Kiitos sanoistasi, Maria.

Mirva said...

Minäkään en jotenkin yhtään ole kahdeksasta neljään ihminen. Lähden hitaasti käyntiin aamuisin, enkä tykkää tämmöisestä säännöllisyydestä. Tänään oli löysä aamu, kun lapsi oli sairaana ja miehen kanssa vaihdettiin vahtivuoroa vasta kymmenen jälkeen. Nautin niin siitä, että sai nähdä aamuauringon kotonaan! Ehkä munkin pitäisi alkaa etsiä jotakin vuorotyötä, sinun kuulostaa kivan vaihtelevalta.

Mökille pääsystä olen vähän kateellinen. Mekin haluttaisiin, mutta se on ihan liian kaukana. Olisi ihanaa viettää yksi syysviikonloppu siellä metsän rauhassa.

Mirva said...

Juu, pipo on tosiaan omin kätösin väkerretty, siinä on sovellettu Muita ihania -blogin jämälankapipon ohjetta jokseenkin vapaalla kädellä. :)

Kummasti lapsen puheessa on alkanut vilahdella kaikenlaisia uusia luokitteluja (varsinkin tyttö-poika ero on jotenkin korostunut kovasti) sekä ei voi olla noin -tyyppisiä juttuja sen jälkeen kun päiväkotiin meni. Onneksi sentään päästää kotona mielikuvituksen valloilleen omissa leikeissä, eikä välitä ympäröivästä todellisuudesta mitään!

Mirva said...

Yes, autumn is quite far along here where we live. I wish I had more time to enjoy it, but life's so busy right now!

Your evening sounds wonderfully calm and cosy. I just finished doing some work at home and baking a cake for O's birthday tomorrow, and now I'm almost ready for bed...

Mirva said...

Glad I could bring a smile on your face! Thank you for your sweet words, I hope you enjoy your blueberry jelly! :)

Liivia said...

Hänellä on todella suloinen pipo!

Mirva said...

Niin minustakin, mutta tyttö ei tykkää yhtään! :)